Tää on mun elämänkumppanin tuoli, jonka kanssa mulla on eri osoitteet. Tää on yksi niistä objekteista, jotka on sitten sinne mun osoitteeseen vaan sillein ilmestyneet ja jääneet elämään sinne vaivihkaa. Se on ollut nyt mun luona joitain kuukausia.
- Mikko
-------
This is my partner’s chair, although we live at different addresses. It is one of those objects that appeared at my house and stayed. It has been at my place for a few months now. 
– Mikko

Mää on mun äidillä yötä ja mä kysyin, että oisko meillä mitään tuoleja, kun mää oon tulossa tällaiseen tapahtumaan. Me ei löydetty mitään muuta, niin mä otin meidän äidin ruokapöydästä tuolin. Hän sitten sanoi, että voit ottaa sen ja putsaat sen sitten kun tuut sen kanssa takaisin kotiin.
- Antti 
​
------
I’m staying over at my Mom’s and I asked her if we might have any chairs because I was going to this event. We didn’t find anything so I took this stool from our mother’s table. She said, take it and clean it when you bring it back home. 
– Antti

Tää tuoli on löytynyt sellaisesta Karkusta sijainneesta vanhasta rintamamiestalosta. Kun sitä on remontoitu, niin sen vintiltä tää löytyi, ja se on  ollut silloin vähän huonossa kunnossa. Mun serkku joka omistaa sen talon on vuonna -94 kunnostanut sen ja antanut kummipojalleen – eli minun pojalle – lahjaksi silloin kun hän syntyi lokakuussa -94. 

Tää on sillä tavalla vähän ongelmallinen, että tästä piti lapsia aina varoittaa, kun tän päällä ei voi esimerkiksi seistä kun se keikkaa ja niin edelleen. Tää on ollut enemmän semmoinen sisustuselementti, ja nyt kun tänne tartti tätä tuolia niin sitten mä hain sen kellarista, kun mä en ole halunnut siitä luopua, vaikka lapset ei asu enää kotonakaan. Ja nyt kun tälle tuli tätä käyttöä niin se suojattiin muoviin. - Eija
 
-----
​
This chair was found in a kind of old veterans’ housing building in Karkku. It was found in the attic when the house was renovated. At that time, the chair was in quite poor condition. My cousin, who owned the house, repaired the chair and gave it to their God-son (my son) as a birth present in October 1994. 

It is a bit of a problem because I always had to warn the children not to stand on the chair because it wobbles and such. So it has been more of a decorative element, but I have become attached to the chair and taken it out of the basement because I don’t want to give it up, even though my children don’t live at home anymore. And now as I have found this use for it this evening, I have protected it with plastic. - Eija